Höyrynsulkumuovien sekä ilmansulkutuotteiden käyttö alkoi 1960-luvulla ja yleistyi nopeasti. Höyrynsulut olivat usein muovia. Myös ennen 1960-lukua rakennetuissa taloissa voi olla höyrynsulku, jos taloa on remontoitu myöhemmin. Hengittävinä ilmansulkuina on voitu käyttää pahvia tai paperia sekä muita vesihöyryä läpäiseviä materiaaleja.

Vanhoissa rakenteissa törmää usein sanomalehtipaperilla toteutettuihin tiivistyksiin. Ilmantiiveysmateriaali ei näy päälle päin, joten täyden varmuuden voi saada vain pintoja purkamalla. Höyrynsulku on siis muovia, hengittäviä ilmansulkuja ovat erilaiset pahvit ja paperit. Nykyaikaiset kosteutta ohjaavat tuotteet ovat usein kangasmaisia.

Höyrynsulun tarpeellisuus riippuu siitä, miten talo on eristetty. lasi- tai kivivillalla eristetyissä taloissa on tiivis höyrynsulkumuovi, jonka tarkoituksena on pitää vesihöyry poissa eristetilasta, koska eriste ei pysty käsittelemään kosteutta. Höyrynsulun pitää olla aina eristeiden lämpimällä puolella. Seinän rakenne pitää suunnitella siten, että se harvenee ulospäin. Vesihöyrylle tiiviimpi pinta on sisäpuolella ja harvempi ulkopuolella, näin voidaan olla varmoja, että sisätiloista kulkeutuu vähemmän kostetta rakenteisiin, kuin ulkopuolelta poistuu.

Uudisrakennuskohteissa höyrynsulun sisäpuolelle rakennetaan usein 50 milliä paksu lisäkoolaus ja eristekerros, jotta höyrynsulku pysyy ehjänä myös pistorasioiden kohdalla. Sähköjohtoja sekä muuta talotekniikkaa on myös helppo vetää lisäkoolauksen väleissä, eikä höyrynsulkua tarvitse rei’ittää johdoilla tai ruuveilla. Jotta höyrynsulkumuovista tulee tiivis kauttaaltaan, pitää saumat myös limittää reilusti toistensa yli. Katossa suositellaan yleensä 300 millin ja seinässä 150 millin limitystä.

Höyrynsulun saumat kannattaa teipata tarkoitukseen suunnitellulla teipillä. Muovin kiinnitys tapahtuu nitomalla, joten myös niitinreiät peitetään pienellä palalla höyrynsulkuteippiä. Mikäli mahdollista, niin saumakohdat tulee sijoittaa koolauksien väliin, jolloin saumakohdan teippi on puristuksissa koolauspuiden välissä. Saumakohtien tiivistysteippaukset suositellaan toteutettavaksi ilmantiiveystuotteen molemmilta puolilta, mikäli mahdollista.

Hengittävä rakennetyyppi tuli 40-50 – luvulla tutuksi mm. puurunkoisissa rintamamiestaloissa, joissa vesihöyryn liikettä ei pyritty estämään. Talot rakennettiin niin, että rakenteisiin kulkeutuva kosteus pääsee myös poistumaan.

Eristeenä käytettiin hengittävää sahanpurua sekä muita luonnonmateriaaleja ja ilmansulkuna toimivat vesihöyryä läpäisevät sanomalehdet sekä pahvit. Nykyäänkin käytetään yhtä lailla hengittäviä materiaaleja. Eristeenä käytetään esimerkiksi ylijäämä puusta valmistettua puukuitueristettä tai kierrätetystä sanomalehtipaperista valmistettua selluvillaa. Ilmansuluksi asennetaan vesihöyryä läpäisevää ilmansulkupaperia tai kosteutta ohjaavaa ilmansulkukangasta.

Eristeen ulkopuolinen tulensuojaus toteutetaan hengittävässä rakenteessa usein puukuituisella tuulensuojalevyllä. Kosteusvaurioiden perimmäinen syy on se, että rakenteet kastuvat enemmän kuin kuivuvat, tämä hengittävä ominaisuus siis parantaa rakenteen luontaista kuivumiskykyä. Hengittävä ilmansulku estää yhtä laitta ilman liikkumisen, joten ilmanvaihdon kannalta ei ole merkitystä käytätkö rakenteessa ilmansulkua vai höyrynsulkua.

Rakennuksen vaipan vuotaminen on yleisin kosteusvaurioiden aiheuttaja. Mikäli rakenteessa on ilmavuoto, se johtaa erittäin nopeasti kosteusvaurioon, koska talviaikana lämpimän sisäilman kosteus pääsee kulkeutumaan kylmiin eristeisiin. Asia on helppo ymmärtää, kun kuvitellaan, että pidetään pakastimen ovea raollaan. Pakastimen sisältö huurtuu nopeasti, kun huoneilmassa oleva kosteus tiivistyy kylmiin pintoihin. Täsmälleen sama ilmiö tapahtuu myös eristeessä jokaisen ilmavuodon kohdalla.

Kastepiste on kohta, jossa lämmin ja kostea sisäilma viilenee niin paljon, että kosteus tiivistyy vedeksi. Kun otat jääkylmää juotavaa lasiin ja viet lasin lämpimänä kesäpäivänä terassille, muodostuu lasin ulkopinnalle kastepiste. Ulkoilman kosteus tiivistyy silloin lasin pinnalle. Laskennallisesti kastepiste muodostuu rakenteissa aina eristekerroksen sisään, mutta käytännössä kosteus tiivistyy usein eristekerroksen ulkopinnan ja tuulensuojan rajalle. Kun rakenne harvenee oikeaoppisesti ulospäin, kosteus haihtuu ilmaan tuulensuojan läpi tuuletusraon kautta ulkoilmaan.

Voi käydä, jos talon ilmanvaihto ei toimi. Ilmastointikoneet huolehtivat nykyaikaisten, tiiviiden talojen tuulettamisesta ja korvausilmasta. Sisälle tuleva ilma lämpenee lämmön talteenottolaitteessa. Laitteen toiminta perustuu siihen, että ulos puhallettava ilma lämmittää mennessään sisälle tulevaa ulkoilmaa. Lämmöntalteenotto siis esilämmittää ja säästää lämmitysenergiaa.

Mikäli talossasi on painovoimainen ilmanvaihto, tulee riittävä tuuletus ja korvausilmansaanti järjestää hallitusti esimerkiksi tuuletusventtiilien kautta. Vanhoissa hirsitaloissakin pyrittiin tilkitsemään ilmavuodot hirsien väleistä. Asujille sekä tulisijoille
vaadittu korvausilma saapui huoneilmaan sille suunnitelluista tuuletusaukoista.

Ilmantiiveys varmistetaan läpivientien kohdalla valmiilla tiivistys kauluksilla tai teipillä. Kaulus varmistaa, että läpiviennistä tulee tiivis. Ilman kaulusta tiivistäminen toteutetaan teipillä, jolloin tiivistysmateriaali liittää höyrynsulun tiiviisti esimerkiksi ilmanvaihtoputken ympärille. Laadukas tiivistystuote kestää aikaa, eikä irtoa ajansaatossa. Me Ekoeristeellä käytämme tiivistämiseen tuotteita, joissa on pitkä takuuaika.

Kattava takuu on kokemuksemme mukaan osoitus laadukkaasta tiivistystuotteesta. Esimerkiksi Pro-Clima:n valmistamissa Intello sekä Tescon tuotteissa on valmistajan myöntämä takuu tuotevirheiden osalta 10 vuotta. Tescon teipissä käytetyn Akrylat Solid liiman oletettu käyttöikä on 100 vuotta. Ilmantiiveys tuotteissa ei siis kannata säästää, koska tuotteiden uusiminen on kallista ja vaatii lähes poikkeuksetta rakenteiden purkamista.

Ilmantiiveyttä voi parantaa seinä kerrallaan esimerkiksi remontin yhteydessä. Varmista
kuitenkin, että ilmantiiveysmateriaalit seinältä toiselle tulevat tiivisti. Seinä kerrallaan
eteneminen vaatii käytännössä hieman enemmän suunnittelua.

Ei, kylpyhuoneissa on usein kevyet runkorakenteiset väliseinät, jotka on levytetty ja verhoiltu laatoilla. Levyjen alle ei asenneta höyrynsulkua kylpytilan seinissä. Vedeneristys sekä laatat toimivat höyrynsulkumaisesti, ja kaksi höyrynsulkua on liikaa. Jos kosteutta pääsisi vuotamaan jostakin pienestä halkeamasta, kosteus jää kahden tiiviin rakenteen väliin.

Uudisrakennuskohteissa yläpohjan tiivistäminen aloitetaan läpivientikaulusten asentamisella. Talotekniikan ja LVI-putkien ympärille tulevat läpivientikaulukset nostetaan höyrynsulun korkeuden yläpuolelle niin, että saat myöhemmin asennettua tiivistyskauluksen ilmantiiveystuotteen yläpuolelta. Kun ilmantiiveystuote on asennettu paikalleen, voit viimeistellä läpivientien tiivistykset vielä rakennuksen sisäpuolelta teippaamalla läpiviennin ympärykset. Tässä kohtaa ei liika huolellisuus ole pahaksi.

Yläpohjan osalta ilmantiiveystuotteet asennetaan rypyttömästi ja mahdollisimman leveinä kaistaleina, jotta tiivistettävien saumojen määrä olisi mahdollisimman pieni. Ilmantiiveystuote kiinnitetään nitomalla ja hakaset asennetaan noin 15 cm:n välein. Jatkos- ja liitoskohdissa seuraava vuota limitetään yläpohjassa noin 30cm edellisen päälle. Vuodat tiivistetään toisiinsa teippaamalla saumakohdat molemmin puolin, mikäli mahdollista. Huomioithan myös, että yläpohjan ja seinien saumakohdat tulevat ilmatiiviiksi. Ennen tiivistystä pinnat puhdistetaan huolella pölystä kuivalla liinalla tai harjalla. Me

Ekoeristeellä käytämme saumojen tiivistyksiin esimerkiksi Tescon Vana teippiä, se on laadukas ja tutkitusti pitävä tuote. Tiivistysteippi asennetaan ilmansulkutuotteiden liitoskohtaan niin, että tiivistettävä sauma kulkee teipin keskellä. Teippi katkaistaan saksilla tai mattoveitsellä leikkaamalla ja painellaan tiiviisti alustaansa. Teipin alle ei saa jäädä ilmataskuja.