Keskeistä

• Lämmönjohtavuutta kuvaavaa symbolia λ kutsutaan nimellä lambda.
• Lämmönjohtavuus ilmoitetaan yksikkönä W/m·K, ja se kertoo, kuinka hyvin materiaali johtaa lämpöä
• Mitä pienempi lämmönjohtavuus arvo on, sitä parempi on eristyskyky. 
• Rakennuksen energiatehokkuus riippuu lämmöneristyksen paksuudesta, asennusmenetelmästä sekä valitusta eristeestä

Mikä on lämmönjohtavuus?

Eristeen lämmönjohtavuus (λ-arvo, yksikkö W/mK) kertoo sen kuinka hyvin materiaali johtaa lämpöä. Mitä pienempi on lämmönjohtavuusluku sitä vähemmän se päästää lämpöä lävitseen. Esimerkiksi jos kaksi rakennetta ovat samanpaksuiset ja toinen lämmönjohtavuus on matalampi, niin silloin sen u-arvo on parempi. Lue lisää kätevästä U-arvolaskuristamme.

Seuraavassa taulukossa on esitelty eri Suomessa käytettävien eristeiden λ-arvo, tyypillinen paksuus, käyttökohteet ja eristyispiirteet.

Vertailutaulukko eristeiden λ-arvoista

Mitä taulukko kertoo?

Eristeiden vertailutaulukkoa katsoessa voi helposti ajatella että paras eriste omaan käyttöön löytyy pienimmän λ-arvon perusteella. Se on hyvä indikaattori, mutta todellisuudessa eristeen valinta ei ole näin suoraviivaista, vaan siinä täytyy ottaa huomioon seuraavat kolme asiaa.

1. Paksuus → Mitä paksumpi eristekerros asennetaan, sitä parempi lopullinen U-arvo rakenteelle saadaan. Esimerkiksi 200 mm villaa voi eristää yhtä hyvin kuin 120 mm PIR-levyä.
2. Käyttökohde → Eri rakenteet vaativat erilaisia eristeitä. Yläpohjaan sopii usein puhallusvilla, kun taas perustuksissa ja alapohjissa tarvitaan kosteutta kestäviä materiaaleja, kuten XPS tai lecasora.
3. Muut ominaisuudet → Lämmöneristyskyky ei ole ainoa valintaperuste. Joissain kohteissa tärkeämpää on hengittävyys (esim. mökit, hirsirakennukset), toisissa taas paloturvallisuus, kosteudenkesto tai se, että rakenne pysyy täysin yhtenäisenä ilman ilmavuotoja.

👉 Toisin sanoen taulukko toimii hyvänä lähtökohtana, mutta oikea eriste löytyy vasta, kun huomioidaan myös rakenne, käyttötarkoitus ja muut materiaalin ominaisuudet.

Miten eriste valitaan eri rakenteisiin?

Eristeen valinta riippuu aina siitä, mihin kohtaan taloa tai mökkiä sitä ollaan asentamassa. Sama materiaali ei ole paras joka paikkaan, vaan eri rakenteilla on omat vaatimuksensa.

Seinät – puurunko, hirsitalo ja mökit

Seiniin käytetään usein villoja, puukuitueristettä tai selluvillaa. Nämä eristeet täyttävät rakenteen hyvin ja ovat hengittäviä, mikä on tärkeää etenkin mökeissä ja hirsitaloissa. Jos taas halutaan lisäeristää ohutta seinää, esimerkiksi vanhaa mökkiä, PIR-levy on hyvä vaihtoehto – se eristää tehokkaasti pienemmällä paksuudella.

Yläpohjat

Yläpohja on talon lämpöhukan kannalta kriittinen paikka, ja siksi sinne sopivat erityisen hyvin puhallusvillat. Selluvilla, puukuitueriste ja lasivilla ovat suosittuja vaihtoehtoja, sillä ne saadaan puhallettua täysin yhtenäiseksi kerrokseksi ilman rakoja. Lopputuloksena on saumaton eristys, joka toimii hyvin.

Rossipohjat ja alapohjat

Maan päällä olevat alapohjat eli rossipohjat kaipaavat eristettä, joka toimii myös kosteuden kanssa. Puukuitueriste ja selluvilla toimivat hengittävissä rakenteissa, mutta jos kosteutta on enemmän, kannattaa valita EPS tai XPS. Näissä XPS on tiiviimpi ja kestävämpi vaihtoehto, jota käytetään paljon juuri alapohjissa.

Perustukset ja maanvastaiset rakenteet

Kun mennään maata vasten, eristeen pitää kestää sekä painetta että kosteutta. Tällöin vaihtoehtoina ovat XPS (esim. Finnfoam) ja lecasora – ja niitä käytetään usein myös yhdessä. Lecasora toimii täyttömateriaalina ja kapillaarikatkona, joka estää kosteuden nousun rakenteisiin, kun taas XPS-levy tuo tehokkaan lämmöneristyksen ja pitää rakenteen lämpimänä. Yhdistelmänä ne muodostavat kestävän ja pitkäikäisen ratkaisun.

Erikoiskohteet

Joskus tulee vastaan tilanteita, joissa tarvitaan erityisen ohut mutta silti tehokas eriste. Tällöin katse kääntyy PIR- ja PUR-eristeisiin. Niitä käytetään esimerkiksi mökkien lisäeristyksissä, kun seinää ei haluta paksuntaa liikaa, tai katon korotuksissa, joissa tilaa on rajallisesti.

Lämmöneristeet tehokkuusjärjestyksessä

On hyvä muistaa heti alkuun, että pelkkä λ-arvo ei kerro koko totuutta eristeen toimivuudesta. Jokainen materiaali toimii eri tavalla ja sitä käytetään eri paksuisina kerroksina. Esimerkiksi PIR voi eristää tehokkaasti jo 100 mm paksuudella, kun taas selluvillaa tarvitaan huomattavasti enemmän, jotta saavutetaan sama U-arvo. Tämä lista näyttää siis ainoastaan materiaalien lämmönjohtavuuden tehokkuusjärjestyksen – ei valmiin rakenteen eristyskykyä.

👉 Tässä lämmöneristeet järjestettynä λ-arvon perusteella (paras → heikoin):

1. PIR (Kingspan, SPU) λ ≈ 0,022–0,026
2. PUR (polyuretaani) λ ≈ 0,025–0,028
3. XPS (Finnfoam Oy) λ ≈ 0,030–0,034
4. Mineraalivilla (lasivilla, esim. Knauf, Isover) λ ≈ 0,034–0,037
5. Kivivilla (Rockwool) λ ≈ 0,035–0,037
6. EPS (Styrox) λ ≈ 0,036–0,040
7. Selluvilla (Termex) λ ≈ 0,038–0,040
8. Puukuitueriste (Hunton) λ ≈ 0,038–0,039
9. Purueriste (Ehta) λ ≈ 0,045–0,050
10. Lecasora (Leca) λ ≈ 0,10–0,16

Lämmönjohtavuudesta U-arvoon – mitä rakennusmääräykset edellyttävät?

Kun puhutaan eristeistä, esille nousee kaksi tärkeää käsitettä: λ-arvo ja U-arvo. Ne kuulostavat helposti teknisiltä, mutta kun ne puretaan auki, kyse on aika yksinkertaisista asioista.

• λ-arvo (W/mK) kertoo eristemateriaalin lämmönjohtavuuden. Mitä pienempi luku, sitä huonommin materiaali johtaa lämpöä – ja sitä parempi eriste se siis on. Tämä on puhtaasti materiaalin ominaisuus.
• U-arvo (W/m²K) taas kertoo, kuinka paljon lämpöä kulkee koko rakenteen läpi. Se lasketaan ottamalla huomioon eristeen paksuus ja muut rakenteen kerrokset, kuten puu, ilma- tai höyrynsulkukerros. Käytännössä U-arvo kertoo, kuinka hyvin valmis seinä, katto tai lattia eristää lämpöä.

Rakennusmääräyksissä on annettu ohjearvot eri rakenteille. Suomessa esimerkiksi ulkoseinien, yläpohjien ja alapohjien U-arvoille on määritetty rajat, joiden alle pitäisi päästä. Tämä tarkoittaa sitä, että vaikka jokin eristemateriaali olisi taulukon perusteella hyvin tehokas, vasta oikea paksuus ja rakenneratkaisu ratkaisevat, täyttääkö se määräykset.

Toni Salstolan mukaan on tärkeää että ei pelkästään vertaile λ-arvoa – on aina mietittävä myös rakennusmääräysten edellyttämää U-arvoa.

Rakennusmääräysten U-arvovaatimukset (2025)

Lämmin tila (asuinrakennukset, ympärivuotinen käyttö)

• Yläpohja: U-arvo ≤ 0.09 W/m²K
• Ulkoseinä: U-arvo ≤ 0.17 W/m²K
• Alapohja (ulkoilmaan rajoittuva): U-arvo ≤ 0.09 W/m²K
• Alapohja (maata vasten): U-arvo ≤ 0.16 W/m²K

Puolilämmin tila (esim. varastot, autotallit, kesäkäytössä olevat mökit)

• Yläpohja: U-arvo ≤ 0.14 W/m²K
• Ulkoseinä: U-arvo ≤ 0.26 W/m²K
• Alapohja (ulkoilmaan rajoittuva): U-arvo ≤ 0.14 W/m²K
• Alapohja (maata vasten): U-arvo ≤ 0.24 W/m²K

Käytännön esimerkkejä lämmönjohtavuuden käytöstä eristepaksuuden laskemiseen

Katsotaan nyt seuraavaksi käytännön esimerkkejä eri rakenteista ja miten niissä päästään määräysten edellyttämiin U-arvoihin.

Yläpohja – puhallusvillalla

Rakennusmääräysten vaatimus: U-arvo ≤ 0.09 W/m²K

• 200 mm puhallusvillaa (selluvilla, λ ≈ 0.038) → U ≈ 0.19 W/m²K → ei riitä
• 400 mm puhallusvillaa → U ≈ 0.095 W/m²K → juuri ja juuri määräysten tasolla
• 500 mm puhallusvillaa → U ≈ 0.075 W/m²K → turvallisesti alle rajan

👉 Yläpohjassa on usein tilaa lisätä paksuutta, joten villaa laitetaan käytännössä 400–500 mm.

Ulkoseinä – puurunko, puhallusvilla

Rakennusmääräysten vaatimus: U-arvo ≤ 0.17 W/m²K

• 150 mm puhallusvillaa (λ ≈ 0.038) → U ≈ 0.25 W/m²K → ei riitä
• 250 mm puhallusvillaa → U ≈ 0.15 W/m²K → määräykset täyttyvät

👉 Seinissä tarvitaan siis paksumpaa runkoa

Alapohja – rossipohja, puhallusvilla

Rakennusmääräysten vaatimus: U-arvo ≤ 0.09 W/m²K

• 250 mm puhallusvillaa (λ ≈ 0.038) → U ≈ 0.15 W/m²K → ei riitä
• 400 mm puhallusvillaa → U ≈ 0.095 W/m²K → juuri määräysten tasolla
• 450 mm puhallusvillaa → U ≈ 0.085 W/m²K → hyvä taso

👉 Rossipohjassa kannattaa eristettä laittaa reilusti, koska kylmä ilma kiertää alapohjan alla.

Maanvarainen alapohja – lecasora ja XPS

Rakennusmääräysten vaatimus: U-arvo ≤ 0.16 W/m²K

• 300 mm lecasoraa (λ ≈ 0.10) → U ≈ 0.33 W/m²K → ei riitä yksinään
• 300 mm lecasoraa + 100 mm XPS (λ ≈ 0.030) → U ≈ 0.13 W/m²K → määräykset täyttyvät
• 300 mm lecasoraa + 150 mm XPS → U ≈ 0.10 W/m²K → erinomainen ratkaisu

👉 Käytännössä lecasoraa ja XPS:ää käytetään yhdessä: lecasora hoitaa kapillaarikatkon ja kantavuuden, XPS tuo tarvittavan lämmöneristävyyden.

Ota yhteyttä kaikkiin eristämiseen liittyviin asioihin

Meillä Ekoeristeellä on yli 30 vuoden kokemus eristeratkaisuista – yläpohjista, välipohjista, kotelorakenteista, hirsitaloista, rossipohjista ja lecasora-asennuksista. Osaamme valita oikean materiaalin ja toteuttaa työn laadukkaasti alusta loppuun.

👉 Pyydä maksuton arvio ja paranna kotisi energiatehokkuutta jo tänään!